 |
 |
 |
Medusa
Time lapse video, loop 13 min
capturing the movements of a dish cloth as it dries and absorbs water.
2007
capturing the movements of a dish cloth as it dries and absorbs water.
2007
|
Luulen että ihminen antaa oman merkityksensä kaikelle mitä hän näkee. Hän luo sisäisen rekisterin jossa tiskirättiin sisältyy paljon enemmän kun kuvittelisi. Ihminen on tarinallinen eläin, luomme myyttejä ja merkityksiä, tarvitsemme niitä. Haluaisin arkeologin lailla kontata kodeissa, kaupoissa ja kaduilla ja pienellä siveltimellä pyyhkäistä esiin jokaisen esineen monet kerrostumat – historialliset, sosiaaliset, psykologiset, tietoisesti luodut ja alitajuntaiset. Kerätä post-postmodernin arjen mytologian helmet.
Arkemme on täynnä tuotteita, hyllymetreittäin pakattua ja mainostettua materiaa. Onko enää arvokkaita, säilyttämisen ja pohdiskelun arvoisia esineitä mainosten, muovin, autojen ja Internetin maailmassa? Massa on massa vain niin kauan kun sen osat ovat samanarvoisia. Kun kulutustavaroiden virrasta erottuu vaikka tiskirätti, joka muuttuu merkitykselliseksi, kiehtovaksi, massasta tulee mahdollisuus. Väline lakkaa olemasta väline ja muuttuu omaksi maailmaksi, olemassaoloksi. |
En disktrasa är en bild av världen. I butiken ligger de hoppackade i attraktiva karamellfärgskombinationer, kemikaliskt behandlade för att kännas mjuka när du klämmer på paketet. Det finns inte mycket som förenar denna bild med den där bleknade, fuktiga disktrasan du lämnade i diskhon. Den ena är en representation av sig själv, den andra är.
När disktrasan lämnar sitt paket och tas i bruk blir den ärlig mot sig själv. En volym material, som reagerar känsligt på alla vätskor den kommer i kontakt med, absorberar, fläckas, färgas, vrids ur, skrumpnar ihop, blöts upp igen. Den lever sitt liv där på diskbänken, parallellt med ditt och mitt, men med sina alldeles egna fysikaliska villkor, sin egen andning och rytm. (Den lever sin kropp så som också jag måste göra, på min puls, mina bens och mina hjärnimpulsers nåder.) |